|
Muotoiltu vuoden 1642 Bibliasta. Luvut 16 - 19 XVI. LUKU.
Sentähden he senkaltaisilla rangaistiin kuin he ansainneet olit/ niin että he paljoilta pahoilta madoilta vaivattiin. Jota vitsautta vastaan sinä teit sinun kansalles hyvää/ ja valmistit heille himoruoka/ nimittäin/ peltokanoja ravinnoksi/ jota he himoitsit: Että ne/ jotka sitä ruokaa himoinneet olit/ pitäis senkaltaisten annetuin ja säättyin peltokanain kautta oppiman itsens pitämään pois luonnollisist tarpeist/ mutta muut/ joilla vähä aika puuttumus oli/ piti uudesta elatuksesta osallisiksi tuleman. Sillä sen piti niin tapahtuman/ että heille jotka niin julmast teit/ piti senkaltainen puuttumus tuleman/ joka ei lakkaaman pitänyt/ mutta näille ainoastans osotettin/ kuinka heidän vihollisens tuli vaivatuksi.
Tulit myös näille pahat ja julmat pedot/ ja pahoilta madoilta pistettiin ja turmeltiin. Ei kuitenkaan ollut se vitsaus kauan/ vaan he olit vähä aikaa peljätetyt parannukseen: sillä heillä oli terveellinen merkki/ että heidän piti ajatteleman sinun käskyjäs sinun Laissas. Sillä jotka käänsivät itsens sen merkin puoleen/ he tulit terveeksi/ ei katsomisella/ vaan sinun kauttas/ joka olet kaikkein vapahtaja/ ja sillä sinä osotit meidän vihollisillem/ että sinä olet se joka autat kaikesta pahasta.
Mutta ne heinäsirkoilta ja kärväisiltä kuoliaaksi purtiin/ ja ei taitaneet apua löytää hengellens: sillä he olit sen ansainneet/ että heidän piti sillä vaivatuksi tuleman. Mutta sinun lapsias ei taitaneet ne myrkylliset Drakin hampaat vahingoittaa. Sillä sinun laupiudes tuli heille avuksi ja paransi heitä: Sillä sentähden he niin rangaistiin ja kohta parattiin jälleens/ että he oppisit ajattelemaan sinun sanaas/ ja ei niin syvältä unhotukseen tuleman/ vaan pysymän huikentelematta sinun hyvissä töissäs: Sillä ei ne yrtit eikä voiteet heitä parantaneet/ vaan sinun sanas Herra/ joka kaikki paranta/ sillä sinun hallussas on sekä elämä että kuolema/ ja johdatat helvetin portille ja ylös jälleens. Mutta jos ihminen tappaa jonkun pahuudellans/ niin ei hän taida tuota jälleens henkeä/ joka siitä on lähtenyt/ eli palauttaa sielua/ joka erotettu on.
Mutta mahdotoin on välttää sinun kättäs: Sillä jumalattomat/ jotka ei tahtoneet sinua tuta/ hosutaan sinun voimallisella käsivarrellas/ koska he hirmuisella sateella/ rakeella/ vedellä/ jota ei he paeta taitaneet/ vaivattiin/ ja tulelta kulutettiin. Ja se oli kaikkein kamalin/ että tuli enimmäst paloi vedes/ joka kaikki kuitenkin sammuttaa: sillä maailma soti vanhurskasten edest. Toisinans oli tulenliekki niin makia/ ettei hän polttanut niitä petoja/ jotka jumalattomille lähetettiin/ vaan että heidän itse nähdä täytyi/ heitäns Jumalan tuomiolta niin rangaistavan: Toisinan paloi liekki vedes vastoin tulen voimaa/ että hän väärän sugun hukuttais.
Että vanhurskaat olisit ravituksi tulleet/ täytyi tulen hänen voimans unhottaa: sillä koska luontokappale sinua palvelee/ niinkuin luojans/ on se voimallinen rangaisemaan vääriä/ ja asettaa itsens niille hyväksi/ jotka uskovat sinun päälles. Sentähden se antoi itsens silloin moneksi muuttaa/ ja oli sinun lahjalles kuuliainen/ joka kaikki ravitsee/ itsekunkin tahtons jälkeen/ niinkuin joku sitä tarvitsi: Että sinun lapses/ joita sinä Herra rakastit/ oppisit/ ettei kasvanut hedelmä elätä ihmistä/ vaan sinun sanas ne ravitsee/ jotka uskovat sinun päälles. Sillä se joka ei tulelta kulutettu/ koska se palavaksi tuli vähäst auringon paisteest/ tuli se kohta: Että ilmoitettiin/ että sinua pitää kiittämän jo ennenkuin aurinko nousee/ ja astuttaman sinun etees päivän valjetes: sillä kiittämättämän ihmisen toivon pitää hukkuman niinkuin härmän talvella/ ja vuotavan pois niinkuin kelvottoman veden.
Suuret ja sanomattomat ovat sinun tuomios Herra/ sentähden erhettyvät myös tyhmät ihmiset: Sillä/ koska he luulit polkevans pyhää kansaa/ tulit niinkuin väärät pimeydellä sidotuksi/ ja pitkältä yöltä vangituksi/ ja niinkuin karkurit/ olit he suletut katon alla iankaikkiselta viisaudelta. Ja koska he luulit heidän syntins salatuksi ja sokian peiton alla unhotetuksi/ tulit he hirmuisest hajotetuksi/ ja peljästyksellä kauhistetuksi. Ettei loukaskaan/ jossa he olit/ taitanut ilman pelgota käske/ silloin oli hyminä heidän ympärilläns/ josta he peljästyit/ ja hirmuiset näkyit näit/ joista he hämmästyit: Ja tuli ei millään muotoa taitanut valistaa heitä/ eikä kirkasten tähtein paiste taitanut hirmuista yötä valista. Mutta heille näkyi palavainen tuli täynnä kauhistusta/ silloin hämmästyit he senkaltaista peljästystä/ joka kuitenkin tyhjä oli/ ja ajattelit vielä pahempata tarjona olevan kuin he näit.
Noitain tieto oli tyhjä/ ja hänen ylistyksens tuli häpiäksi: Sillä ne jotka oli tottuneet ajamaan pois pelko ja hämmästystä sairaista sieluista/ niin he tulit itse sairaiksi/ jas heidän pelkoans pilkattiin. Ja jos ei senkaltaiset kauhistukset olis peljättäneet heitä/ niin heidän olis kuitenkin täytynyt hukkua hämmästyksestä/ koska pedot heidän sekaans tulit/ ja kärmeet joukossa niin havisit/ ettei he mielelläns katsoneet tuuleen/ jota ei he kuitenkaan hyvin saaneet paitsi olla: Sillä joka niin epäileväinen on/ sen tekee hänen oma pahuutens/ joka hänestä todista/ ja tuomitse/ ja paha oma tunto aina pahimmin päin ajattelee: sillä pelko tulee siitä/ ettei vastata rohjeta/ ja ei tiedä kustaan apua. mutta kussa vähän lohdutusta on sydämes/ niin epäilys tekee enä vaivaa kuin itse rangaistus.
Mutta jotka ynnä makaavat sinä yönä/ (joka hirmuinen ja oikia yö oli/ ja hiitä kauhiasta ja syvästä helvetistä tullut oli) Muutamat vaivattiin hirmuisilla nägyillä/ muutamat niin jouduit/ ettei he toivoneet muuuta kuin kuolemata: sillä tapaturmainen ja äkillinen pelko tuli heidän päällens. Niin että kussa joku löyttiin/ siinä hän oli kuin olis pantu kiinni/ ja ilman kahleita kätketty/ Joko hä oli peltomies/ eli paimen/ eli työn tekiä korvessa/ vaan hänen täytyi/ ehkä kusta hän löyttiin/ kärsiä senkaltaista ahdistusta/ jot ei paeta saata: Sillä he oli kaikki yhtäläisillä pimeyden kahleilla sidotut. Jos tuuli kuului puhaltavan/ eli linnut suloisesti visertelevän paksuilla oksilla/ eli joku töminä juoksevaisest vedestä eli putoilevista ja kolisevista kivistä/ eli että irtaiset eläimet juoksit/ joita ei he nähneet/ eli että hirmuiset pedot ulvoit/ eli kajaus kävi vuoren raoista. Silloin he hämmästyit siitä/ niin että he peräti tyhmistyit. koko maailmalla oli kirkas valkeus/ ja oli ilman estettä hänen töissäns: Ainoastans näillä oli synkiä yö/ joka oli sen pimeyden kuva/ joka heille tuleva on/ mutta he olit itse heillens suurtemmaksi rasitukseksi kuin pineä yö
Mutta sinun pyhilläs oli suuri valkeus/ ja viholliset kuulit kyllä heidän äänens/ mutta ei he nähneet heitä: Ja he ylistit sinua/ ettei he senkaltaist kärsineet/ ja kiitit/ ettei he/ jotka heiltä vahingoitettin/ heille kostaneet/ ja toivotit/ että he olisit kaukana heistä. Sitä vastan annoit sinä näille tulipatsaan/ joka heitä valisti oudolla tiellä/ ja et antanut Auringon heitä vahingoittaa sillä jalolla matkalla.
Sillä ne olitkin mahdolliset olemaan ilman valkeutta/ ja pitikin pimeydessä niinkuin kahleissa makaaman/ että he sinun lapsias kansana pidit/ jonka kautta Lain katoamatoin valkeus maailmalle annettaman piti: Ja kun he ajattelit tappaa pyhäin lapsia (mutta yksi ulosheitetyistä/ kätkettiin heille rangaistukseksi) otit sinä suuren joukon heidän lapsistans/ ja hukutit heidän yhtä haavaa voimallises vedes.
Se yö oli meidän Isillem ennen ilmoitettu/ että he vahvistettaisiin ja iloitsisit lupauksest/ johon he uskoit. Ja sinun kanssas toivoit niin vanhurskasten autuutta/ ja vihollisten kadotusta: sillä koska sinä vihollisia vaivaisit/ teit sinä meitä/ joitas tykös kutsuit/ jaloiksi: Ja koska jumalisten pyhät lapset uhrasit sinulle salaiset/ ja yksimielisest pidit Jumalan Lakia/ silloin he tahdoit niinkuin pyhät kärsiä hyvä ja pahaa toinen toisens kanssa. Ja Isät veisasit kiitosvirsiä heidän edessäns.
Mutta sitä vastaan kuului vihollisten huuto paljo toisin/ ja kuultiin vaikia valitus siellä ja täällä lapsista: Sillä yhtäläinen vitsaus oli herralla ja palvelijalla/ ja kuninkaankin täytyi siitä kärsiä kuin alimaistenkin. Ja jokaitsella heillä oli sangen monta kuollutta/ jotka yhdenkaltaisella kuolemalla kuolit/ niin ettei elävät kerjenneet heitä hautaamaan: sillä yhdellä hetkellä tulit heidän parhaat sikiäns pois. Ja jotka ei ennen tahtoneet uskoa/ estetyt noidilta/ täytyit nyt/ sitten kun esikoiset tapatut olit/ tunnustaa/ että tämä kansa oli Jumalan lapsi.
Sillä koska kaikki alallans vaiti olit ja juuri puoliyö oli/ tuli sinun kaikkivaltias sanas alas taivaast kuninkaallisesta istuimesta/ niinkuin voimallinen sotamies/ keskelle maata/ joka piti hävitettämän: Nimittäin/ se kova miekka/ joka ankarata käskyä kantoi/ seisoi ja täytti kaikki paikat kuolluilla/ ja vaikka se seisoi maassa/ ulottui se kuitenkin taivaaseen. Silloin peljätti heitä äkist hirmuinen unen näky/ ja tapaturmainen hämmästys tyli heidän päällens/ ja tässä makais yksi/ ja toinen siellä puoli kuolluna/ niin että kyllä hänessä nähtiin/ minkä syyn tähden hän kuoli: sillä unet/ jotka heitä peljätit/ annoit heille kyllä tietää/ minkä tähden he niin pahoin rangaistiin.
Tuli myös kuoleman vaiva vanhurskaille ja korvessa tapahtui vahinko kansas/ mutta viha ei ollut kauvan: Sillä äkist se nuhteeton mies/ joka heidän edestäns soti/ ja kantoi hänen virkans kilven/ nimittäin/ rukouksen ja sovinnon suitsutuksella/ ja seisoi vihaa vastaan ja lopetti sen surkeuden/ jolla hän osotti/ että hän oli sinun palvelijas. Mutta hän voitti sen hirmuisen menon/ ei ruumiillisella väellä eikä miekan voimalla/ vaan sanalla paiskas hän vaivaajan alas/ koska hän ilmoitti valan ja liiton/ kuin Isille luvattu oli. Sillä koska kuolleet lankesit toinen toisens päälle/ seisoi hän siellä keskellä/ ja asetti vihan/ ja esti ettei hän päässyt elävitten tykö: Sillä hänen pitkäs hameessans oli kaikki kaunistus/ ja Isäin kunnia neljäs kivirivis kaivettu/ ja sinun jaloutes hänen pääns lakis. Senkaltaisist täytyi turmelijan paeta ja sitä peljätä/ sillä siinä oli kyllä/ että viha ainoastans sillä koeteltiin.
Mutta jumalattomille tuli viha ilman laupiutta loppuun asti/ sillä kyllä hän ennen tiesi/ mitä heidän tästedes tekemän piti/ nimittäin/ että heidän pitäis käskemän heidän mennä matkaans/ ja johdattaman heitä visust/ että heidän pitäis sitä katuman/ ja ajaman heitä takaa: Sillä koska he vielä murhetit ja pidit valitusitkua hautain tykönä/ jouduit he toiseen pahaan aivoitukseen/ että he tahdoit heitä ottaa kiinni niinkuin karkureita/ joita he kuitenkin olit ajaneet pois suurella rukouksella. Mutta sen piti niin käymän/ että he senkaltaisella lopulla tulit hukatuksi kuin ansainneet olit/ ja unhottaisit mitä heille oli tapahtunut/ että he saisit täydellisen vitsauksen/ joka heille vielä tarjon oli: Ja sinun kansas piti vaeltaman ihmeellistä matkaa/ mutta nämä piti uuden kuolemisen tavan löytämän.
Sillä kaikki luontokappaleet/ joilla oma luonto oli/ muutit itsens sinun käskyn perään/ jota he palvelit/ että sinun lapses ilman vahinkoa vaeltaisit. Pilvi oli siellä ja varjois leirin/ joka ennen vesi oli/ näkyi kuiva maa/ punaisesta merestä tuli tie ilman estettä/ ja väkevistä aalloista viheriäinen keto: Josta kaikki kansa kävi/ jotka sinun kätes alla suojeltiin/ nähden senkaltaista ihmeellistä ihmettä/ ja kävit niinkuin hevoiset laitumella/ ja hyppivät niinkuin karitsat/ ja kiitit sinua Herra joka heidät pelastit. Sillä he johdatit mieleens mitä heille oli tapahtunut heidän viheliäisyydessäns/ kuinka maa sen sijaan kuin hän ennen antoi eläimitä/ nyt antoi kärväisiä/ ja vesi antoi paljon sammakoita kalain edest. Senjälkeen he näit myös uuden lintuin lain/ koska he himoitsit ja anoit herkullista ruokaa: sillä peltokanat tulit heidän tyköns merestä/ lakkauttamaan heidän himoans.
Tuli myös rangaistus syntisille ihmeen kanssa/ joka väkävällä pitkäisen leimauksella tapahtui/ sillä se oli oikein/ että he senkaltaist kärseit heidän tuimuutens tähden/ että he olit pahoin tehneet vieraita vastaan. Muutamat koska ne tulit/ jotka ei tienneet kuinka heidän piti menemän/ ei ottaneet heitä vastaan: Mutta muutamat vaadeit vieraita/ jotka heille oli hyvää tehneet/ orjuuteen. (Ja ei siinä ainoastans/ vaan ei he myös kärsineet että joku katselis heidän päällens/ että pahaa teit muukalaisille) Mutta muutamat vaivais suurella tuskalla niitä/ jotka he otit ilolla vastaan/ ja annoit kanssans nauttia Kaupungin oikeutta. Mutta myös he tulit sokeudella lyödyksi (niinkuin he vanhurskaan oven edessä) paksulla pimeydellä saavutettiin/ että jokainen etsei tietä oman oveens.
Elementit kävit toinen toisens sekaan edestakaisin/ niinkuin kanteleen kielet soivat toinen toisen jälkeen/ ja kauniist kuuluvat/ niinkuin silmäin edes nähdään: sillä joka tottunut oli maalla olemaan/ oli vedessä/ ja joka vedessä oli tottunut olemaan/ se kävi maalla. Tuli oli voimallinen vedessä hänen luontoans vastaan/ vesi unhotti voimans sammuttamises. Sitä vastaan tuli ei kuluttanut kuolevaisten eläimitten lihaa/ jotka siinä kävit/ eikä sulattanut kuolematointa ruokaa/ joka kuitenkin niinkuin jää kohta suli.
Herra/ sinä olet kaikissa kunnioittanut ja jaloksi tehnyt sinun kansas/ ja et katsonut heitä ylön/ vaan aina ja jokapaikas olet ollut heille avullinen.
|